1800-luvun lopun suomalaislehdistön keskustelukulttuuri oli tunnepitoinen ja riitaisa. Mielipahan ja vihan kaltaiset tunteet räiskyivät yleisönosastokirjoituksissa, joita kynäilivät enimmäkseen keskiluokkaiset miehet. Usein ärtymyksen motiivina oli henkilökohtaisen tai kollektiivisen kunnian loukkaus.