LUE VÄHÄ! lähtee pitämään yhdessä huolta tietämisestään ja perehtyy viimeaikaiseen sosiaaliseen tieto-oppiin eli epistemologiaan, tämän kerran teoksena on näet Casey Rebecca Johnsonin "Epistemic Care: Vulnerability, Inquiry, and Social Epistemology" (2023). Millä tavoin tietäminen on yhteisöllistä ja miten yksilön tietäminen on aina yhteinen asia? Millaiset sosiaaliset järjestelyt mahdollistavat tietämistä ja miksi huoli niistä tapaa jakautua epäreilusti? Mitä tarkoittaa tietämisestä huolehtiminen ja miten se liittyy laajemmin hoivatyöhön ja yhteisöjen ylläpitoon? Ja miten tulemme usein osallistuneeksi aivan huomaamattamme muiden ihmisten tietämiseen? Tässä podcastissa haastetaan ajatus yksilöistä yksinäisinä tietäjinä ja pohditaan hoivan ja huolen välttämätöntä osuutta kaikenlaisissa tietämisen tavoissa. KIRJALLISUUS: Greco, John (2021). What is Social Epistemic Dependence? Philosophical Topics. 49(2), 113–132. DOI: 10.5840/philtopics202149218. Johnson, Casey Rebecca (2023). Epistemic Care: Vulnerability, Inquiry, and Social Epistemology. 1. painos. New York: Routledge. https://www.taylorfrancis.com/books/9781003036753. DOI: 10.4324/9781003036753. Longino, Helen E. (2002). Socializing Knowledge. The Fate of Knowledge. Princeton University Press, 124–144. http://www.jstor.org/stable/j.ctv2tvzv0.9. Wray, K. Brad (2007). Who has scientific knowledge? Social Epistemology. Taylor & Francis, 21(3), 337–347.

LUE VÄHÄ! sukeltaa julkisuuden suloihin ja kauhuihin Ari Adut'n mielenkiintoisen Mitä julkisuus todella on? Miten julkinen eroaa yksityisestä? Mitä skandaalit paljastavat meistä ja miten ihminen on lopulta (onneksi) vain eräänlainen apina? Nykyaikainen demokratia-ajattelu saa hieman tuuletusta kun mietimme, että mitä todella tarkoittaa olla julkisuudessa. KIRJALLISUUS: Adut, Ari. 2018. Reign of Appearances. The Misery and Splendor of the Public Sphere. Cambridge University Press.

Pitkä poditauko on ohi! Seuraavan MIETI VÄHÄ!n vielä vähän hautuessa Joonas ja Vade ovat jälleen lukeneet, vähän. Venäläis-yhdysvaltalainen Emma Goldman on yksi historian tunnetuimpia anarkisteja, jonka palopuheet villitsivät työkansaa taisteluun ja esivaltaa sortotoimiin. Miltä Goldmanin tunnetuimmat tekstit vaikuttavat nykyään, mitä niistä voi löytää nykyhetkeen? Miten anarkismi eroaa demokraattisesta osallistumisesta? Voiko politiikka olla iloista? Miten Goldmanin tekstit suhtautuvat viime aikaiseen filosofisen anarkismin paluuseen, puhumattakaan viimeaikaisista konkreettisista uusista yhteiskuntakokeiluista? Missä on osuuskuntaliike kun sitä tarvittaisiin? Ja mitä on "boomer metaphysics"? Lähde mukaan lukumatkallemme kohti Leipätubea ja sen yli. Lähdeviitteet: Goldman, Emma. Anarchism and Other Essays. 1910. Saatavilla myös netissä @ https://theanarchistlibrary.org/library/emma-goldman-anarchism-and-other-essays Malabou, Catherine. Stop Thief! Anarchism and Philosophy. 2023. Polity Press. Proudhon, Pierre-Joseph. What Is Property? 1840. Saatavilla myös netistä @ https://theanarchistlibrary.org/library/pierre-joseph-proudhon-what-is-property-an-inquiry-into-the-principle-of-right-and-of-governmen Catherine Malaboun haastattelu New Books in Philosophy'ssa 20.8.2025: https://newbooksnetwork.com/stop-thief-2

Seuraava MIETI VÄHÄ! jäi limboon, mutta sitä odotellessa Joonas ja Vade ovat palanneet lukulomaltaan toteuttamaan lupauksensa musiikkifilosofiapodista! Luimme yllättäen käteen sattuneen tutkimuksen musiikkifilosofiasta Turun akatemiassa. Jukka Sarjalan Music, Morals and the Body: An Academic Issue in Turku 1654-1808 (SKS, 2001) antoi syyn fiilistellä filosofisesti musiikin taikavoimaa kontekstissa, missä nykyaikaiset tavat lähestyä musiikkia eivät päde. Entä jos keskeistä musiikissa ei olisi esittäjä tai tuote vaan sen yleisöön kohdistama vaikutus? Entä jos musiikissa olennaista tutkittavaa olisikin kappaleiden ja partituurien sijaan sen mystinen kyky pistää ihmiset tuntemaan ja liikkumaan? Ja miltä suomalainen akateeminen filosofian tutkimus ylipäätään näytti 'bout 300 vuotta sitten? Tässä podissa vertailemme dnb-miksejä uuden ajan kamarimusiikkihetkiin ja käymme läpi musiikin kykyä herättää Voimakkaita Tunteita. Kirjallisuutta: Aristoteles, kustannusosakeyhtiö Otava kustantaja. & Pentti Saarikoski (1994). Runousoppi = Peri poiētikēs / Aristoteles ; suomentanut Pentti Saarikoski. Helsingissä: Kustannusosakeyhtiö Otava. Artukka, Topi (2021). Tanssiva kaupunki: Turun seurapiiri sosiaalisena näyttämönä 1810-luvulla. Helsinki: Societas Scientiarum Fennica. Byrne, David (2012). How Music Works. La Vergne: Canongate Books. Huovinen, Erkki, Jarmo Kuitunen, Markus Mantere, Marja Heimonen, Heidi Westerlund, Matti Huttunen, Elina Packalén, & Vastapaino (kustantamo) (2008). Johdatus musiikkifilosofiaan. Tampere: Vastapaino. Platon & Marja. Itkonen-Kaila (2007). Valtio / Platon ; suomentanut Marja Itkonen-Kaila. Helsingissä: Otava. Sarjala, Jukka (2001). Music, morals, and the body: an academic issue in Turku, 1653-1808. Helsinki: SKS.

Olemme lukeneet vähän, tällä kertaa kirjan Antonio Calcagnon On Political Impasse (2022, Bloomsbury). Miten ajatella sitä poliittista umpikuja tai pattitilannetta jossa elämme? Miksi niin monista tuntuu siltä, että mikään ei ole enää mahdollista? Miten tulisi suhtautua finanssikapitalismin ylivaltaan ja olisiko stoalaisella filosofialla jotain tarjottavaa itsen ja sitä kautta maailman uudelleen ajattelemiseen? Miten olla kotonaan maailmassa? Pohdimme samalla erilaisisia filosofian kirjoittamisen tapoja ja sitä, onko filosofinen namedroppailu joskus myös tarkoituksenmukaista.

Podi ottaa hetken pohdittuaan haltuun Trumpin paluun ja aina vaan raivoavat kulttuurisodat. Miksi sosiaaliliberaaleilta ei tunnu oikein lähtevän vaaleissa? Miten galluppeihin pitäisi enää edes suhtautua? Miten gokuflaatio vaikutti tulokseen? Ja onko kaikki jo ihan helvetin kyllästyneitä kulttuurisotimiseen tai siis tietenkin on, mutta ei näytä haittaavan tahtia, mistä tätä höyryä riittää? Lopussa kulttuurikorneri.

Vade ja Joonas ovat lukeneet tällä kertaa todellisen oppimisen ylistyksen. Paolo Freiren Sorrettujen pedagogiikka on kriittisen pedagogian klassikko, joka osoittaa, että vallankumous voi tapahtua vain siellä, missä opettajat ja sorrettu kansa ovat yhtä ja ihmiset oppivat opettamaan opettajiaan. (HUOM! Olimme väärässä, kirja _on_ suomennettu, ks. alla. Pahoittelemme.) Mitä 1960-luvun sorrosta ja vallankumouksellisista tilanteista ponnistava teoria koulutuksesta inhimillistämisenä opettaa meille nykyisestä jamastamme? Miten oma koulumallimme heijastaa tai ei heijasta Freiden ideoita? Ketkä ovat tänään sortajia ja ketkä sorrettuja? Ja onko maailma muuttunut sen inhimillisemmäksi vaiko päinvastoin?Tässä lukupiirissä opimme, että vaikka on tärkeää tietää, vielä tärkeämpää on ymmärtää ja osata itse. (Kaikista tärkeintä on rakastaa—kaikesta huolimatta.) Jakson lukemistoa: Boal, Augusto (1979). Theater of the oppressed. London: Pluto Press. Freire, Paulo (2000). Pedagogy of the oppressed. New York: Continuum. (s.a.). Sorrettujen pedagogiikka. (Pedagogia do oprimido, 1970.) Suomentanut Joel Kuortti. Toimittanut Tuukka -Tomperi. Johdanto ja jälkisanat: Tuukka Tomperi & Juha Suoranta) Tampere: Vastapaino, 2005. ISBN 951-768-159-3. Tampere: Vastapaino. Fricker, Miranda (2007). Epistemic injustice: power and the ethics of knowing. Oxford University Press. Guenther, Lisa (2016). Solitary confinement: social death and its afterlives. Minneapolis London: University of Minnesota Press. Luhtakallio, Eeva & Maria Mustranta (2017). Demokratia suomalaisessa lähiössä. Helsinki: Into. Suoranta, Juha, Nina Hjelt, Tuukka Tomperi & Anna Grant (2022). Reinventing Paulo Freire’s pedagogy in Finnish non-formal education: The case of Life Skills for All model. Educational Philosophy and Theory. 54(13), 2228–2242. DOI: 10.1080/00131857.2021.1974839.

Viisi vuotta täyttävä MIETI VÄHÄ! avaa loppuvuoden katsauksella leikkauksiin ja leikkauksiin ja tekoälyyn ja leikkauksiin ja siihen, mitä on hyvä työ! Kuka MIETI VÄHÄ! -hahmo tuplataan ja ehkä korvataan? Mitä kulttuurin leikkaukset tarkoittavat kellarissa podcastaaville? Olisiko ChatGPT meitä parempi podaamisessa? Ja mitä podcastaajat tietävät työnteosta? Juhlahumussa tunnelmoidaan, kirpeästikin.

Rinnakkaispodimme LUE VÄHÄ! on taas lukenut vähän. Vade ja Joonas jatkavat filosofisia seikkailujaan demokratian ja epistemologian korpimailla. Käsittelyssä tällä erää Fabienne Peterin artikkeli "The epistemic circumstances of democracy" ja paletti ns. perustavia kysymyksiä. Onko demokratia paras tapa tehdä yhteisiä päätöksiä? Mitä tarkoitetaan parhaalla mahdollisella päätöksellä? Mitä on yhteinen hyvä? Ja mihin ihmeeseen demokratiaa tarvitaan jos meillä on asiantuntijoita? Jakson kirjallisuus: Arendt, Hannah (2005). Truth and Politics. José Medina & David Wood (toim.), Truth. Blackwell, 295–314. Brady, Michael & Miranda Fricker (2016). The Epistemic Life of Groups: Essays in the Epistemology of Collectives. Oxford University Press UK. Elliott, Kevin J. (2023). Democracy for Busy People. University of Chicago Press. https://doi.org/10.7208/chicago/9780226826318.001.0001. DOI: 10.7208/chicago/9780226826318.001.0001. Fricker, Miranda (2007). Epistemic Injustice. Oxford: Oxford University Press. Herzog, Lisa (2023). Citizen knowledge: markets, experts, and the infrastructure of democracy. 1. painos. New York: Oxford University Press. Peter, Fabienne (2016). The epistemic circumstances of democracy. Michael Brady & Miranda Fricker (toim.), The Epistemic Life of Groups: Essays in the Epistemology of Collectives. Oxford University Press UK. Platon (1999). Teokset. Neljäs osa, Valtio.

Muissa projekteissa hutveltaneet MIETI VÄHÄ! -tyypit saatiin koottua samaan studioon tasaamaan kesäkuulumiset. Mitä tarkoittaa kohdata mäyrä? Miten paljon pressanvaaleissa voi puhua golfista? Miten paljon lohikäärmeet oikeastaan muistuttaa klingoneja? Kesän kunniaksi podi käsittelee erityisesti eläimiä.