Ihminen tavattavissa -terapeutti Anne Volmari kertoo Mathias Hellstenille matkastaan, joka alkoi löydöstä: lähes 50-vuotiaana hän tunnisti itsessään läheisriippuvuuden. Hän kuvaa, miten parisuhde alkoholia käyttävän ihmisen kanssa herätti lapsuudesta periytyvän aistimisherkkyyden ja toisen kantamisen tarpeen ja miten häpeä hiljensi hänet vuosiksi. Puheessa kulkee myös sen, miten tahdon puuttuminen on osa samaa virettä: kun ei tiedä, mitä haluaa, elää jatkuvasti toisten tarpeiden ehdoilla. Lopussa on toivoa ja liike kohti omaa ääntä.Vasemmalla:Anne VolmariIhminen tavattavissa -terapeutti ITT®️annevolmari.fiOikealla:Mathias HellstenTommy Hellsten -instituuttiKoulutusjohtaja, psykologi, kouluttaja

Ihminen tavattavissa -terapeutit Veli-Matti Anttila ja Mira Oikarinen pohtivat yhdessä, mitä sisäinen matka oikein tarkoittaa. Puheessa liikutaan kohti kokemusta siitä, että kaikki etsitty on jo itsessä ja että matka on pohjimmiltaan paluuta omaan ytimeen, ei jonkin uuden löytämistä. Esiin nousee pilvi-ja-taivas-vertauskuva: miten tunteet ja ajatukset liikkuvat, mutta jokin pysyvämpi jää niiden taustalle. Mukana kulkee myös se totuus, että inhimillisyys pysyy mukana löytämiskokemuksista huolimatta.Veli-Matti AnttilaIhminen tavattavissa -terapeutti ITT®️Kasvuryhmäkouluttajasisainenmatka.fiMira OikarainenIhminen tavattavissa -terapeutti ITT®️tyynielama.com

Mia ja Krista jakavat kokemuksiaan matkasta hauraudesta kohti eheyttä. He avaavat, miten se mitä on pitänyt vahvuutena, onkin usein ollut tapa peittää omaa rikkinäisyyttä. Automaattiset selviytymiskeinot – nopeus, hyökkäävyys, kaikkien ongelmien ratkaiseminen – ovat toimineet suojana, mutta samalla pitäneet aidot tunteet ja tarpeet piilossa.Keskustelussa nousee esiin, miten vaikeaa on oppia pyytämään apua, näyttämään haavoittuvuutta ja antamaan tilaa myös muille. Molemmat kuvaavat, kuinka oman sisäisen maailman tutkiminen on vaatinut rohkeutta kohdata kipeitä kohtia ja opetella uusia tapoja olla. He puhuvat siitä, miten terapeutti-asiakassuhteessa vertaisuus ja oma kokemus hauraudesta luovat tilaa aidolle kohtaamiselle ja miten vastuun ottaminen itsestä vapauttaa yrityksestä muuttaa muita.Mia MetsärantaIhminen tavattavissa -terapeutti ITT®️Krista Juha-KetoIhminen tavattavissa -terapeutti ITT®️

Miia Merikallio keskustelee syöpälääkäri Päivi Hietasen ja sairaanhoitaja Marjaana Väänäsen kanssa merkityksellisyyden kokemuksista elämässä ja kuolemasta osana sitä. He pohtivat sitä mistä merkityksellisyyden tunteet syntyvät ja miten nyky-yhteiskunta on vieraantunut kuolemasta. He jakavat kokemuksiaan vakavasti sairaiden ja kuolevien ihmisten kohtaamisesta sekä siitä, miten omat menetykset ovat muokanneet heidän ymmärrystään työstään.Keskustelussa käsitellään kuolemanpelkoa, surun moninaisia muotoja ja sitä miten yhteisöllisyys ja rituaalit ovat kadonneet kuoleman ääreltä. Päivi ja Marjaana tuovat esiin, että suru ei ole yksittäinen tunne vaan joukko tunteita ja että se saa muuttua eri elämänvaiheissa. He muistuttavat ystävällisyyden merkityksellisyydestä arjessa ja siitä, miten omien ydinarvojen ja ydinsuhteiden tunnistaminen voi auttaa elämään merkityksellistä elämää.Miia MerikalloTerapiaopiskelijaSyöpäsairaanhoitaja, palliatiivisen hoidon asiantuntijaPäivi HietanenSyöpätautien dosentti / psykoterapeuttiMarjaana VäänänenSaattohoidon asiantuntija, kouluttajaSuruterapeutti

Ihminen tavattavissa -terapeuttiharjoittelija Jani Liljeqvist ja koulutusjohtajamme Mathias Hellsten käyvät avoimen keskustelun miehisyyden kokemisesta ja kehokuvasta. Molemmat jakavat henkilökohtaisia kokemuksiaan lapsuudesta, jossa ulkonäköön liittyvät kommentit ja perheen dynamiikka vaikuttivat siihen, miten he kokivat oman kehonsa ja paikkansa miehenä. He pohtivat, miten vaikea on tuntea olevansa mies, kun sisäinen kokemus on edelleen pojan.Keskustelussa nousee esiin se miten traumaattiset kokemukset voivat jäädä elämään kehoon ja vaikuttaa identiteettiin, ihmissuhteisiin ja seksuaalisuuteen vuosikymmenien ajan. He puhuvat Ihminen tavattavissa kasvuryhmän ja terapian merkityksestä, mutta myös arjen pienistä askelista kohti itsensä hyväksymistä. Molemmat jakavat ajatuksiaan siitä, millaisia odotuksia miehille asetetaan nyky-yhteiskunnassa ja miten voisi löytää oman tapansa olla mies – ilman että yrittää täyttää kaikkia ulkoisia odotuksia tai rooleja.Jani LiljeqvistIhminen tavattavissa -terapiaharjoittelijakohtaajani.fiMathias HellstenTommy Hellsten -instituuttiOperatiivinen johtaja, psykologi

Nanna Lehtiniemi ja Sanna Suokko puhuvat siitä, mitä miehen olisi hyvä ymmärtää naisesta – sekä naisista yleisesti että omasta kumppanistaan. He pohtivat, miten naisen syklinen luonne ja feminiinisyys voivat olla mysteeri, vaikka parisuhde olisi pitkä ja molemmat olisivat tehneet paljon henkistä työtä. Keskustelussa nousee esiin, kuinka tärkeää on pysähtyä toisen äärelle ja pyrkiä ymmärtämään kumppanin sisäistä maailmaa sen sijaan, että asiat oletetaan tai ohitetaan.He käsittelevät emotionaalisen turvan merkitystä naiselle ja sitä, miten mies voi olla "peruskallio" – ei kontrolloimalla, vaan luomalla tilan, jossa nainen saa olla haavoittuva. Ihminen tavattavissa terapeutit Nanna ja Sanna keskustelevat myös siitä, miten monet naiset käyttävät työelämässä paljon maskuliinista energiaa, mikä voi estää feminiiniseen lepäämiseen laskeutumisen kotona. He korostavat, että molemmat osapuolet tarvitsevat omaa itsetuntemusta ja sitoutumista yhteiseen kasvuun – parisuhde on hedelmällisin kasvualusta, kun kumpikin on valmis tekemään työtä.Nanna LehtiniemiIhminen tavattavissa -terapeutti ITT®️healing.fiSanna SuokkoIhminen tavattavissa -terapeutti ITT®️sannasuokko.com

Ihminen tavattavissa -terapeuttiharjoittelija Christa Porander ja meikkitaiteilija Iina Laine sukeltavat häpeän monitahoiseen maailmaan – tunteeseen, joka vaikuttaa elämäämme usein huomaamatta. He jakavat henkilökohtaisia kokemuksiaan siitä, miten häpeä ilmenee kehossa, ulkonäössä ja ihmissuhteissa ja miten se voi rajoittaa elämää pienistä hetkistä suuriin valintoihin.Keskustelussa käsitellään ulkonäköön liittyvää häpeää, kehollisia poikkeamia ja niiden herättämiä tunteita, sekä sitä miten häpeä voi saada meidät piiloutumaan ja etääntymään itsestämme. Christa ja Iina pohtivat myös häpeän vastavoimia: haavoittuvaisuutta, itsensä paljastamista ja sitä rohkeutta, joka syntyy kun uskaltaa kohdata sen, mikä tuntuu epämukavalta. Lämminhenkinen kohtaaminen tarjoaa lohtua ja ymmärrystä kaikille, jotka ovat kamppailleet oman hyväksynnän kanssa.Christa PoranderIhminen tavattavissa -terapeuttiharjoittelijaIina LaineMeikkitaiteilija

Suomessa on noin 700 000 koiraa, ja jokaisesta niistä joudutaan joskus luopumaan. Silti lemmikin menettämisestä johtuva suru on aihe, josta vaietaan tai jota vähätellään. "Sehän on vaan koira, osta uusi." Mutta kuten Ihminen tavattavissa -terapeutti Tuija Palonen kuvaa, se koira ei ole pelkästään lemmikki – se on 14 vuoden elämäntapa, päivärytmi, yhteiset muistot ja osa perhettä. Se on olento, jolle voi olla oma itsensä ilman pelkoja tai pelejä. Ja kun se katoaa, jää tyhjyys, joka voi avata myös muita, vanhempia suruja.Tommy Hellsten ja Tuija Palonen keskustelevat siitä, miten suru ei kysy lupaa eikä noudata sääntöjä. Se voi tulla aaltoina, keskellä yötä tai autolla ajaessa. Se voi avata portin lapsuuteen, vanhempien poismenoon ja suremattomiin suruihin. Koiran menettäminen voi toimia avaimena traumoihin, joita ei ole koskaan käsitelty – ja juuri siksi se tuntuukin niin kohtuuttoman suurelta. Mutta ei ole olemassa väärää tapaa surra. Jokainen suree omalla tavallaan, ja kaikki on sallittua. Suru tarvitsee vain jonkun, joka ymmärtää – ei jonkun, joka yrittää ratkaista tai sanoa, että ota nyt järki käteen.Keskustelijat:Tommy HellstenIhminen tavattavissa -koulutusohjelman perustajawww.wisdomhouse.fiTuija PalonenIhminen tavattavissa -terapeutti ITT®www.tuijapalonen.fi

Milloin viimeksi joku todella katsoi sinua – ei vain vilkaissut ohimennen, vaan näki sinut? Katse voi olla hyväksyvä tai moittiva, lämmin tai kylmä, läsnäoleva tai poissaoleva. Se voi rakentaa siltoja tai nostaa muureja. Ihminen tavattavissa terapeuttiharjoittelija Miia Aarrekallio ja kasvuryhmän käynyt Kari Halinen jakavat kokemuksiaan siitä, miten vaikeaa liittyminen voi olla, kun ei ole oppinut hyväksymään itseään, ja miten pelottavaa on tulla todella nähdyksi.Häpeä, suorittaminen ja selviytymistrategiat rakentavat näkymättömiä esteitä vuorovaikutukseen. Kännykkä taskussa keskeyttää kohtaamisia, maskit piilottavat ihmisen, ja kiire estää pysähtymisen. Silti joskus tapahtuu jotain aitoa – kahvipöydässä, sateessa seisten tai bussimatkalla Helsinkiin. Silloin huomaa, että erilaisuus häviää, kun uskaltaa avata itsestään jotain. Että yhdistäviä tekijöitä on enemmän kuin erottavia, jos viitsii katsoa syvemmälle. Ja että lempeä, hyväksyvä katse voi olla se ensimmäinen askel kohti todellista liittymistä.

Miksi sotaelokuvat ja rintamakirjat vetävät puoleensa? Ehkä siksi, että tunnepuoli on sama – lapsuuden turvattomuus ja rakkaudettomuus muistuttavat aikuisen rintamakokemuksia. Molemmat traumatisoivat, kun niille ei ole syliä, ei paikkaa, ei ketään, jolle kertoa. Suomen sotien jälkeen veteraanit tiesivät vaistonvaraisesti, ettei näistä kokemuksista voi puhua, koska kukaan ei ymmärrä. Joten he pakkasivat kaiken sisäänsä. Rakensivat haarniskan. Tekivät töitä loputtomasti, jotta eivät joutuisi pysähtymään. Ja siirsivät tämän ylisukupolvisesti eteenpäin.Kun tunteita ei saa näyttää, niistä tulee vaarallisia. Häpeä muuttaa heikkouden huonoudeksi. Miehen ei kuulu itkeä, syliä ei anneta, läheisyys on uhka. Haarniska pitää kiinni, koska sen alla on räjähdysalttiita tunteita – ja pelko siitä, että jos ne päästää ulos, tulee hulluksi. Kovaa ja vahvaa on helppo kunnioittaa, mutta sitä on mahdoton rakastaa. Ei ole pintaa, mihin rakkaus osuisi. Ja niin syntyy sukupolvi toisensa jälkeen ihmisiä, jotka kantavat sisällään sotaa, jota he eivät itse käyneet – mutta jonka seuraukset he perivät.Tässä jaksossa aiheesta ovat keskustelemassa Tommy Hellsten ja Ihminen tavattavissa terapeuttiharjoittelija Petteri Heino.