Miia Merikallio keskustelee syöpälääkäri Päivi Hietasen ja sairaanhoitaja Marjaana Väänäsen kanssa merkityksellisyyden kokemuksista elämässä ja kuolemasta osana sitä. He pohtivat sitä mistä merkityksellisyyden tunteet syntyvät ja miten nyky-yhteiskunta on vieraantunut kuolemasta. He jakavat kokemuksiaan vakavasti sairaiden ja kuolevien ihmisten kohtaamisesta sekä siitä, miten omat menetykset ovat muokanneet heidän ymmärrystään työstään.Keskustelussa käsitellään kuolemanpelkoa, surun moninaisia muotoja ja sitä miten yhteisöllisyys ja rituaalit ovat kadonneet kuoleman ääreltä. Päivi ja Marjaana tuovat esiin, että suru ei ole yksittäinen tunne vaan joukko tunteita ja että se saa muuttua eri elämänvaiheissa. He muistuttavat ystävällisyyden merkityksellisyydestä arjessa ja siitä, miten omien ydinarvojen ja ydinsuhteiden tunnistaminen voi auttaa elämään merkityksellistä elämää.Miia MerikalloTerapiaopiskelijaSyöpäsairaanhoitaja, palliatiivisen hoidon asiantuntijaPäivi HietanenSyöpätautien dosentti / psykoterapeuttiMarjaana VäänänenSaattohoidon asiantuntija, kouluttajaSuruterapeutti

Ihminen tavattavissa -terapeuttiharjoittelija Jani Liljeqvist ja koulutusjohtajamme Mathias Hellsten käyvät avoimen keskustelun miehisyyden kokemisesta ja kehokuvasta. Molemmat jakavat henkilökohtaisia kokemuksiaan lapsuudesta, jossa ulkonäköön liittyvät kommentit ja perheen dynamiikka vaikuttivat siihen, miten he kokivat oman kehonsa ja paikkansa miehenä. He pohtivat, miten vaikea on tuntea olevansa mies, kun sisäinen kokemus on edelleen pojan.Keskustelussa nousee esiin se miten traumaattiset kokemukset voivat jäädä elämään kehoon ja vaikuttaa identiteettiin, ihmissuhteisiin ja seksuaalisuuteen vuosikymmenien ajan. He puhuvat Ihminen tavattavissa kasvuryhmän ja terapian merkityksestä, mutta myös arjen pienistä askelista kohti itsensä hyväksymistä. Molemmat jakavat ajatuksiaan siitä, millaisia odotuksia miehille asetetaan nyky-yhteiskunnassa ja miten voisi löytää oman tapansa olla mies – ilman että yrittää täyttää kaikkia ulkoisia odotuksia tai rooleja.Jani LiljeqvistIhminen tavattavissa -terapiaharjoittelijakohtaajani.fiMathias HellstenTommy Hellsten -instituuttiOperatiivinen johtaja, psykologi

Nanna Lehtiniemi ja Sanna Suokko puhuvat siitä, mitä miehen olisi hyvä ymmärtää naisesta – sekä naisista yleisesti että omasta kumppanistaan. He pohtivat, miten naisen syklinen luonne ja feminiinisyys voivat olla mysteeri, vaikka parisuhde olisi pitkä ja molemmat olisivat tehneet paljon henkistä työtä. Keskustelussa nousee esiin, kuinka tärkeää on pysähtyä toisen äärelle ja pyrkiä ymmärtämään kumppanin sisäistä maailmaa sen sijaan, että asiat oletetaan tai ohitetaan.He käsittelevät emotionaalisen turvan merkitystä naiselle ja sitä, miten mies voi olla "peruskallio" – ei kontrolloimalla, vaan luomalla tilan, jossa nainen saa olla haavoittuva. Ihminen tavattavissa terapeutit Nanna ja Sanna keskustelevat myös siitä, miten monet naiset käyttävät työelämässä paljon maskuliinista energiaa, mikä voi estää feminiiniseen lepäämiseen laskeutumisen kotona. He korostavat, että molemmat osapuolet tarvitsevat omaa itsetuntemusta ja sitoutumista yhteiseen kasvuun – parisuhde on hedelmällisin kasvualusta, kun kumpikin on valmis tekemään työtä.Nanna LehtiniemiIhminen tavattavissa -terapeutti ITT®️healing.fiSanna SuokkoIhminen tavattavissa -terapeutti ITT®️sannasuokko.com

Ihminen tavattavissa -terapeuttiharjoittelija Christa Porander ja meikkitaiteilija Iina Laine sukeltavat häpeän monitahoiseen maailmaan – tunteeseen, joka vaikuttaa elämäämme usein huomaamatta. He jakavat henkilökohtaisia kokemuksiaan siitä, miten häpeä ilmenee kehossa, ulkonäössä ja ihmissuhteissa ja miten se voi rajoittaa elämää pienistä hetkistä suuriin valintoihin.Keskustelussa käsitellään ulkonäköön liittyvää häpeää, kehollisia poikkeamia ja niiden herättämiä tunteita, sekä sitä miten häpeä voi saada meidät piiloutumaan ja etääntymään itsestämme. Christa ja Iina pohtivat myös häpeän vastavoimia: haavoittuvaisuutta, itsensä paljastamista ja sitä rohkeutta, joka syntyy kun uskaltaa kohdata sen, mikä tuntuu epämukavalta. Lämminhenkinen kohtaaminen tarjoaa lohtua ja ymmärrystä kaikille, jotka ovat kamppailleet oman hyväksynnän kanssa.Christa PoranderIhminen tavattavissa -terapeuttiharjoittelijaIina LaineMeikkitaiteilija

Suomessa on noin 700 000 koiraa, ja jokaisesta niistä joudutaan joskus luopumaan. Silti lemmikin menettämisestä johtuva suru on aihe, josta vaietaan tai jota vähätellään. "Sehän on vaan koira, osta uusi." Mutta kuten Ihminen tavattavissa -terapeutti Tuija Palonen kuvaa, se koira ei ole pelkästään lemmikki – se on 14 vuoden elämäntapa, päivärytmi, yhteiset muistot ja osa perhettä. Se on olento, jolle voi olla oma itsensä ilman pelkoja tai pelejä. Ja kun se katoaa, jää tyhjyys, joka voi avata myös muita, vanhempia suruja.Tommy Hellsten ja Tuija Palonen keskustelevat siitä, miten suru ei kysy lupaa eikä noudata sääntöjä. Se voi tulla aaltoina, keskellä yötä tai autolla ajaessa. Se voi avata portin lapsuuteen, vanhempien poismenoon ja suremattomiin suruihin. Koiran menettäminen voi toimia avaimena traumoihin, joita ei ole koskaan käsitelty – ja juuri siksi se tuntuukin niin kohtuuttoman suurelta. Mutta ei ole olemassa väärää tapaa surra. Jokainen suree omalla tavallaan, ja kaikki on sallittua. Suru tarvitsee vain jonkun, joka ymmärtää – ei jonkun, joka yrittää ratkaista tai sanoa, että ota nyt järki käteen.Keskustelijat:Tommy HellstenIhminen tavattavissa -koulutusohjelman perustajawww.wisdomhouse.fiTuija PalonenIhminen tavattavissa -terapeutti ITT®www.tuijapalonen.fi

Milloin viimeksi joku todella katsoi sinua – ei vain vilkaissut ohimennen, vaan näki sinut? Katse voi olla hyväksyvä tai moittiva, lämmin tai kylmä, läsnäoleva tai poissaoleva. Se voi rakentaa siltoja tai nostaa muureja. Ihminen tavattavissa terapeuttiharjoittelija Miia Aarrekallio ja kasvuryhmän käynyt Kari Halinen jakavat kokemuksiaan siitä, miten vaikeaa liittyminen voi olla, kun ei ole oppinut hyväksymään itseään, ja miten pelottavaa on tulla todella nähdyksi.Häpeä, suorittaminen ja selviytymistrategiat rakentavat näkymättömiä esteitä vuorovaikutukseen. Kännykkä taskussa keskeyttää kohtaamisia, maskit piilottavat ihmisen, ja kiire estää pysähtymisen. Silti joskus tapahtuu jotain aitoa – kahvipöydässä, sateessa seisten tai bussimatkalla Helsinkiin. Silloin huomaa, että erilaisuus häviää, kun uskaltaa avata itsestään jotain. Että yhdistäviä tekijöitä on enemmän kuin erottavia, jos viitsii katsoa syvemmälle. Ja että lempeä, hyväksyvä katse voi olla se ensimmäinen askel kohti todellista liittymistä.

Miksi sotaelokuvat ja rintamakirjat vetävät puoleensa? Ehkä siksi, että tunnepuoli on sama – lapsuuden turvattomuus ja rakkaudettomuus muistuttavat aikuisen rintamakokemuksia. Molemmat traumatisoivat, kun niille ei ole syliä, ei paikkaa, ei ketään, jolle kertoa. Suomen sotien jälkeen veteraanit tiesivät vaistonvaraisesti, ettei näistä kokemuksista voi puhua, koska kukaan ei ymmärrä. Joten he pakkasivat kaiken sisäänsä. Rakensivat haarniskan. Tekivät töitä loputtomasti, jotta eivät joutuisi pysähtymään. Ja siirsivät tämän ylisukupolvisesti eteenpäin.Kun tunteita ei saa näyttää, niistä tulee vaarallisia. Häpeä muuttaa heikkouden huonoudeksi. Miehen ei kuulu itkeä, syliä ei anneta, läheisyys on uhka. Haarniska pitää kiinni, koska sen alla on räjähdysalttiita tunteita – ja pelko siitä, että jos ne päästää ulos, tulee hulluksi. Kovaa ja vahvaa on helppo kunnioittaa, mutta sitä on mahdoton rakastaa. Ei ole pintaa, mihin rakkaus osuisi. Ja niin syntyy sukupolvi toisensa jälkeen ihmisiä, jotka kantavat sisällään sotaa, jota he eivät itse käyneet – mutta jonka seuraukset he perivät.Tässä jaksossa aiheesta ovat keskustelemassa Tommy Hellsten ja Ihminen tavattavissa terapeuttiharjoittelija Petteri Heino.

Johtajuus on hukassa – näin väitetään usein, kun katsotaan nykypäivän työelämää ja yhteiskuntaa. Auktoriteetit on ajettu alas, kukaan ei uskalla asettaa rajoja ja mielensä pahoittajille annetaan liikaa tilaa. Samaan aikaan johtajilta vaaditaan empatiaa, saavutettavuutta ja kykyä miellyttää kaikkia. Mistä on kyse, kun hyvä johtajuus tuntuu kadonneen jonnekin karttakepin heiluttelun ja työhyvinvointisirkuksen välimaastoon?Tässä jaksossa johtajuutta ihmettelevät Mathias Hellsten ja Ihminen tavattavissa -terapeutti Pertti Ratilainen. Johtaminen on persoonakysymys, joka näkyy jo päiväkodin hiekkalaatikolla – jotkut jakavat luontaisesti lapiot ja määrittelevät leikit. Silti parhaista johtajista tehdään liian usein asiantuntijoita, jotka hukkuvat Teams-palavereihin ja sähköposteihin, kun heidän pitäisi olla vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa. Hyvä johtaja on oikeudenmukainen, reilu ja johdonmukainen, mutta ei pelkää tehdä ikäviäkään päätöksiä. Johtaminen on ennen kaikkea palveluammatti – ei ylin auktoriteetti, joka valvoo ja vahtii, vaan joku joka kysyy: mitä sinulle kuuluu ja miten voin auttaa?

Elämän epävarmuus voi tuntua ahdistavalta – olipa kyse sitten ruuhkaliikenteestä, terveydestä tai maailmantilanteesta. Miksi jotkut ihmiset näyttävät pystyvän pysymään rauhallisina, kun toisia stressaavat pienetkin asiat? Mistä löytyy turva, kun kaikki ympärillämme on jatkuvassa muutoksessa?Tommy ja Mathias Hellsten keskustelevat siitä kuinka kärsimys, kontrollin illuusio ja tietoisuuden herääminen kietoutuvat yhteen tavalla, jota harvoin tulee ajatelleeksi. Kun luhistuneisuus tulee lähelle ja vanhat tavat eivät enää toimi, avautuu mahdollisuus johonkin uuteen. Se vaatii rohkeutta kohdata oma keskeneräisyys ja uskaltaa olla tietämättä – mutta juuri siitä voi löytyä tie kohti syvempää ymmärrystä ja aitoa turvaa, joka ei ole riippuvainen ulkoisista olosuhteista.

Hylätyksi tulemisen kokemus on yksi syvin inhimillistä kärsimystä aiheuttavista tunteista. Tommy Hellsten ja Ihminen tavattavissa -terapeuttiharjoittelija Päivi Ropilo sukeltavat tähän universaaliin teemaan, joka vaikuttaa elämäämme usein tiedostamattomalla tasolla. He pohtivat, kuinka varhaiset hylätyksi tulemisen kokemukset kerääntyvät sisäiseen "altaaseen", josta ne voivat purskahtaa esiin myöhemmin elämässä odottamattomissa tilanteissa.Keskustelu käsittelee sitä, kuinka hylätyksi tulemisen pelko saa meidät tulkitsemaan arkipäiväisiä tilanteita väärin ja kuinka se voi johtaa itsensä hylkäämiseen. Tommy ja Päivi jakavat henkilökohtaisia kokemuksiaan siitä, kuinka tietoisuuden kasvattaminen ja läsnäolon harjoittaminen voivat auttaa tunnistamaan ja käsittelemään näitä syviä tunnekokemuksia. He puhuvat myös siitä, kuinka kiitollisuus ja luottamus voivat muuttaa suhtautumistamme elämään ja kuinka hyväntahtoisuuden valinta voi avata uusia mahdollisuuksia.